Ahtaajien lakko on vihdoin saatu päätökseen. Molemmat osapuolet pääsivät sopimukseen, jossa ei loppujen lopuksi saatu aikaan merkittäviä muutoksia, vaikka järjestelmää uudistettiinkin puolin jos toisin.

Nyt, kun laskelmia ei ole vielä tehty, on hyvä aika spekuloida ahtaajien lakon lopullisia kustannusvaikutuksia. Tämä tilanne, jossa 3000 ahtaajaa kyykytti 5 miljoonaa muuta suomalaista, jäänee historiaan yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka valtavan paljon rahaa ja menetyksiä täytyy jokaisen - niin työnantajien kuin näiden lomautettujen työntekijöidenkin - uhrata vain sen vuoksi että neuvotteluissa saatiin aikaan pieniä muutoksia. Loppusaldona ovat teollisuuden taloudelliset ja tuotannolliset menetykset, suomalaisten yritysten luotettavuuden heikentäminen kansainvälisessä vertailussa, välitön menetys lomautettujen työntekijöiden palkoissa, sekä menetykset valtion verotuloissa tuottavuuden vähenemisen vuoksi. Nämä menetykset ovat pois kaikesta muusta, jota olisimme voineet menetetyillä rahoilla saada.

Nyt on jälkipyykin aika. On aika pohtia, ovatko tällaiset lakkouhkaukset ylipäätään oikeutettuja, ja mitkä ovat sellaisia keinoja, joita neuvotteluissa voidaan käyttää. Ahtaajienkin tapauksessa siirryttiin suoraan järeimpään käytettävissä olevaan keinoon - lakkoon. Lakkoa ylipäätään tulee ajatella vasta viimeisenä mahdollisuutena, kun kaikki muut tiet on jo kuljettu loppuun. Nyt tämä taas opittiin hirvittävin kustannuksin. Kukahan nekin maksaa?

Jukka Kumpusalo
Etelä-Savon Kokoomusnuoret