Etelä-Savon Kokoomusnuoret vaatii kunnille ankarampaa vastuuta päiväkotien ja alakoulujen homeongelmista. Kokoomusnuorten tiedossa on Etelä-Savossa jopa tapaus, jossa päiväkodin työntekijät oireilevat voimakkaasti ja asia on saatettu kunnan tietoon, mutta ongelmaan on kielletty puuttumasta. Myöskään vanhemmille ei voida asiasta tiedottaa, koska virallisia hometutkimuksia ei haluta tehdä.

Päiväkodit ja alakoulut tulee homeongelmien valvonnassa ja korjauksessa asettaa erityiseen asemaan, sillä itse käyttäjiltä – lapsilta ja nuorilta – ei voida edellyttää yhteiskunnallista vaikuttamista tai riittävää kypsyyttä ja asiantuntemusta etujensa puolustamiseen. Tämän lisäksi tiedonkulku ongelmasta saattaa olla hyvin rajattua, eivätkä vanhemmat välttämättä tiedä ongelman laajuutta tai edes olemassaoloa. Työntekijät puolestaan saattavat pelätä työpaikkansa puolesta, sillä moni työntekijä erityisesti päivähoidossa toimii toistuvasti uusittavassa määräaikaisessa työsuhteessa.

Etelä-Savon Kokoomusnuoret katsoo, ettei homeongelmaan päiväkodeissa ja alakouluissa puututa riittävästi. Tämä vaarantaa vakavasti lasten ja nuorten terveyttä ja kasaa tarpeettomia terveydellisiä haasteita näiden lasten tulevaisuuteen. Kysymys onkin, kuka korvaa kun lapsi tai päivähoidon työntekijä sairastuu todennäköisin syin homeongelmasta johtuvaan astmaan tai muuhun sairauteen? Näissä tilanteissa kunnan saaminen vastuuseen palvelun järjestäjänä voi olla vaikeaa, eikä moni halua turvautua tähän monimutkaiseen keinoon vaikka syytä olisikin.

Etelä-Savon Kokoomusnuoret esittää päivähoidon ja alakoulujen toimitilojen homeongelmien siirtämistä ankaran vastuun piiriin. Tällöin palveluntarjoajan korvausvastuun syntymiseen riittää, että puhjennut sairaus tai olemassa olevan sairauden paheneminen on seurausta lapsen homepäiväkotiin sijoittamisesta tai työntekijän sijoittamisesta tällaisiin työoloihin, eikä puutteellisuuden tai huolimattomuuden osoittamista järjestävältä taholta välttämättä vaadita. Tämä selkiyttäisi kuntasektorin vastuuta toimitilojen kunnosta ja tästä johtuvista seurauksista.

Etelä-Savon kokoomusnuoret
piirihallitus

Etelä-Savon Kokoomusnuoret pitää 2. helmikuuta pidettyä eduskunnan puhemiehen äänestystä osoituksena toiminnasta, joka osoittaa selvää halveksuntaa suomalaista päätöksentekojärjestelmää ja äänestäjiä kohtaan.

Eduskunnan vaalisääntö toteaa henkilövaalista seuraavaa: ”äänestyslipussa saa olla vain valittavan nimi niin selvästi ilmaistuna, ettei epäselvyyttä tarkoitetusta henkilöstä synny”. Mikäli äänestyslippu ei tätä kriteeriä täytä, on äänestyslippu hylättävä. Pidetyssä puhemiehen vaalissa hylättiin 15 äänestyslippua. Samalla 29 äänesti tyhjää.

”On mielestämme kummallista, ettei osa istuvista kansanedustajistamme kykene ilmaisemaan tahtoaan tavalla, joka tuottaisi riittävän yksiselitteisen tahdonilmaisun ehdokasvalinnassa”, toteaa Etelä-Savon Kokoomusnuorten puheenjohtaja Annaliisa Räsänen. Ottaen huomioon kansanedustajien mahdollisuus äänestää tyhjää, on hylättyjen äänten määrää pidettävä kummallisen korkeana. Täytyykin ihmetellä, että mikä on tällaisten äänten antajien kyvykkyys käsitellä äänestystä monimutkaisempia asioita kuten lakialoitteita?

Kansanedustajilla on asemastaan johtuen suuri vastuu toiminnastaan. Päätöksentekijöinä heillä on myös vastuu siitä kuvasta, jonka kansalaiset politiikasta saavat. Mikä on siis ollut eräiden kansanedustajien motiivi piirrellä äänestyslaput täyteen tunnistamattomia kuvioita sen sijaan, että nämä olisivat oikeasti ottaneet kantaa ja käyttäneet sitä valtaa, jonka kansa on vaaleilla heidän käsiinsä antanut?

Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Etelä-Savon Kokoomusnuortenmielestä hylättävän äänestyslipun antaminen oli asianomaisilta kansanedustajilta vastuuton toimenpide.

Etelä-Savon Kokoomusnuoret
piirihallitus

Aluksi: kiitos suurille ikäluokille Suomen rakentamisesta hyvinvointiyhteiskunnaksi. Viimeaikaisista mediassa esitetyistä seikoista johtuen voidaan kuitenkin päätellä, että rakennustyö on nyt jo ohi ja edessä on remontti.

Yleisradion A-plus ohjelmassa taannoin esiintynyt Raimo Sailas toivoi vilkasta keskustelua siitä, millä keinoin suomalaisen hyvinvointivaltion lasku tukevaisuudessa maksetaan. Ongelman ratkaiseminen on yksi suurimmista haasteista, sillä nykymenolla ei valtiovarainministeriön ennusteiden mukaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen ole varaa. Ratkaisuksi Sailas esittikin työurien pidentämistä 4 vuodella. Tämä lisävaatimus perustuu odotettuun eliniän pituuteen, joka on noussut odotettua enemmän.

Suomessa on ”yleisesti hyväksyttyä” vetäytyä työelämästä hieman yli 60-vuotiaana, mutta toisin kuin moni luulee, tämä ei tule tapahtumaan omien eläkesäästöjen turvin, vaan pääosa eläkkeestä on suoraa tulonsiirtoa työssä käyviltä. Työssä käyvät joutuvat täten hetkellisesti huolehtimaan lapsistaan, vanhemmistaan ja kenties isovanhemmistaan. Tämän huolehtimishetken kesto tulee pitenemään tulevaisuudessa.

Tällä hetkellä Etelä-Savossa on jokaista työssäkäyvää kohden yli puolitoista elätettävää, ja luku on kasvusuuntainen. Nyt työelämään siirtyvälle nuorelle tämä merkitsee sitä, että tulevaisuudessa jokaisen nuoren täytyy tehdä kolmen elätettävän eteen töitä. Tämän lisäksi olisi vielä hoidettava se 30 vuoden laina-ajalla ostettu omakotitalo, pärjättävä kilpailussa kiinalaisten kanssa sekä perustettava perhe ja huolehdittava omasta hyvinvoinnista ja terveydestä ettei eliniän ennuste vain jää toteutumatta. Tästä elosta olisikin sitten nautittava seuraavat 40 - 45 vuotta.

Mikäli kyseinen visio ei erityisemmin houkuta, niin työelämän välttelemisen asemasta olisi syytä alkaa vaikuttaa kaikille meille kansalaisille suoduilla keinoilla päättäjiin, jotta sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus toteutuu. Käytännössä tämä tarkoittaa sen tiedostamista, että kansalaisten vastuu hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi ei pääty siihen, että käy äänestämässä.

Meillä on nyt vielä hetki aikaa korjata yhteiskuntaa ja varmistaa ettei yhdellekään nuorelle tule tulevaisuudessa kohtuutonta taakkaa kannettavaksi. Tämä tarkoittaa myös valitettavasti sitä, että me kaikki joudumme tulevaisuudessa luopumaan joistakin jo saavuttamistamme eduista. Se, että aloitteen näistä eduista luopumiseen on lähdettävä luopujista itsestään, vaatii tulevaisuudessa poliitikoilta ja johtajilta nimenomaan sitä paljon puhuttua arvojohtajuutta ja rohkeutta tuoda esille myös ikäviä asioita. Itse olisin valmis maksamaan enemmän veroja, pitämään vähemmän lomia ja tekemään töitä vanhemmaksi. Se tosin vaatii työpaikkaa, jossa sosiaalinen ilmapiiri auttaa jaksamaan. Sen ilmapiirin luominen ja säilyttäminen on myös meidän jokaisen tehtävä.

Etelä-Savon kokoomusnuoret ry
piirihallitus